VOIMAUTTAVAN VALOKUVAN MENETELMÄ
Voimauttava valokuva on Miina Savolaisen kehittämä, arvostavaan katseeseen perustuva filosofia, identiteettityömenetelmä sekä monipuolinen väline ihmisten väliseen kohtaamiseen. Menetelmä vastaa ihmisen ydin tarpeeseen, nähdyksi tulemiseen. Sen avulla tehdään terapeuttista identiteettityötä sekä rakennetaan arvostavaan katseeseen perustuvia yhteisöjä, kuten perheitä, parisuhteita, koululuokkia, vertaisryhmiä ja työyhteisöjä. Menetelmä luo ihmisten väliseen vuorovaikutukseen turvalliset rajat sekä mahdollisuuden jokaisen itsemäärittelyyn ja kuulluksi tulemiseen. Kaksi eri ihmistä näkevät samojen valokuvien merkityksen eri tavalla, eikä tämä ole kenenkään vika. Tunnustamalla kaiken vuorovaikutuksen perustaksi ihmisten lähtökohtainen erimaailmaisuus, synnytetään arvostavaa dialogia sekä sallivuutta yhteisön ihmisten keskinäistä diversiteettiä kohtaan.
Minuus
Katse ja kehollisuus
Voimauttavan valokuvan menetelmän varsinainen työväline eivät ole valokuvat, vaan katse ja näkemisen tapa. Valokuvat ja kuvaaminen ovat konkreettinen tapa havaita, miten ihminen katsoo itseään ja toisia sekä muuttaa tätä tapaa sallivammaksi ja rakastavammaksi. Valokuvaamisen valta-asetelma kääntyy menetelmässä siten, että kuvassa oleva ihminen on päähenkilö, jonka kokemusmaailmaan kuvaajana toimiva ihminen sovittautuu harjoitellen olemaan hänelle ehdoitta hyväksyvä peili. Kuvaaja luopuu omasta näkemyksestään päähenkilön näkemyksen hyväksi ja opettelee katsomaan maailmaa kokemuksellisesti päähenkilönsä ihan erilaisesta emotionaalisesta näkökulmasta käsin. Kyse on siis mentalisaatiosta, oman sekä toisen käyttäytymisen takana olevien sisäisten vaikuttimien erillisyyden tunnistamisesta. Voimauttava valokuva on elämyksellinen ja kaikille ihmisille helposti omaksuttava menetelmä, jolla vahvistetaan myötätuntoista yhteyttä itseen ja toisiin.
Voimauttavan valokuvan menetelmän keskeinen lähtökohta on, että ihmiset kantavat paljon erilaisia näkymättömyyden ja väärin nähdyksi tulemisen kokemuksia. Nämä voivat liittyä jo ihmisen perusturvallisuuden kokemukseen sekä varhaisissa kiintymyssuhteissa tapahtuneeseen deprivaatioon. Nähdyksi tulemisen haavoja syntyy ihmisen elämän varrella ulos suljetuksi tulemisen kokemuksesta toisten ihmisten yhteyteen liittymisessä. Nämä asiat voivat olla ymmärretyksi tulemisen puuttumista jollain ihmisen ydin minuuden alueella läheisimmissäkin perhesuhteissa. Toisaalta haavat voivat syntyä ostrakismistä, kiusaamisesta, syrjinnästä tai liian kapeasta ja stereotyyppisesta nähdyksi tulemisesta erilaisissa rooleissa suhteessa toisiin ihmisiin. Keskinäisen nähdyksi tulemisen parantaminen koululuokissa, työpaikoilla tai urheilujoukkueissa tuottaa hyvinvointia ja turvallisuuden kokemusta, jolloin ihmisillä on tilaa uskaltaa ilmaista aitoa minuuttaan ja vastaanottaa toisen sisäistä kokemusmaailmaa.
Voimauttavan valokuvan menetelmässä kyky kohdata toinen ihminen arvostavasti lähtee rakastavammasta ja joustavammasta suhteesta omaan itseen. Omakuvan katsominen taas on metafora oman itsen katsomiselle. Kuvassa katsotaan ja muutetaan omaa katsetta itseä (ulkonäköä, sisäistä maailmaa, elämänhistoriaa, minuuden eri puolia jne.) kohtaan sallivammaksi. Turvallista ja arvostavaa oman itsen katsomista vaikeuttavat elämänhistoriaan liittyneiden haavojen lisäksi muut kasvuympäristön kultuuriset peilit, kuten visuaalisen ympäristön luomat odotukset. Menetelmässä opetellaan katsomaan itseä lempeiden pelisääntöjen avulla valiten omaan identiteettityöhön aktiivisesti sellaisia merkityksiä, jotka tukevat omaa resilienssiä sekä arvokkuuden ja rakastetuksi tulemisen kokemusta koetuista haavoista huolimatta. Itsessä olevan tarvitsevuuden hoitaminen tuo sietokykyä toisten ihmisten vaillinaisuutta ja erilaisuutta kohtaan. Menetelmässä tätä opetellaan tekemällä sekä yhteisöllisiä, jokainen näkyväksi -valokuvaprosesseja että kahden ihmisen välisiä ihmissuhteita parantavia prosesseja perheessä, työpaikoilla tai ammatillisessa kohtaamissuhteessa.
Ihmissuhteet
Perhe
Muut yhteisöt
Ammatillinen työote
L
Voimauttavan valokuvan työotetta käytetään ammatillisena välineenä kohtaamistyössä, kuten sosiaali- terveys- ja opetusaloilla sekä työyhteisöjen kehittämisessä. Työotteen ydin on ammattilaisen ja asiakkaan välisen valtasuhteen kääntäminen toisin päin: auttajan kyky antaa asiakkaan elämän mahdollisesti parantavien asioiden määrittelyvalta asiakkaalle. Menetelmässä ammattilainen asettuu yhdessä asiakkaan (=päähenkilön) kanssa luovaan tunneprosessiin, jota asiakas johtaa. Menetelmä liittyy läheisesti dialogisuuteen sekä ammatilliseen etiikkaan, ja sen keskeinen väittämä on, että ammatillisuus pitäisi nähdä näillä aloilla nykyistä vastavuoroisempana. Asiakkaan, potilaan tai oppilaan sekä ammattilaisen välinen suhde tulee olla herkkyyteen ja kunnioitukseen perustuva tunnesuhde, jonka rakentaminen arvostavan vuorovaikutuksen ja tunneilmapiirin keinoin on ammattilaisen vastuulla. Suhteen rakentamiseen ammattilaiset tarvitsevat lisää taitoja, sillä ammattilaisen henkilökohtainen tunneilmaisutyyli ja vuorovaikutustapa eivät sovi kaikille asiakkaille, eikä ammattilaisen ole helppo kunniottaa ja kokea kiintymystä niitä asiakkaitaan kohtaan, joiden maailma on hänelle vaikeasti tavoitettava. Menetelmä auttaa ihmisiä luomaan toisiinsa arvostavaa tunneyhteyttä keskinäisestä erilaisuudesta huolimatta.
Voimauttava valokuva merkitsee kohtaavampaa ja vastavuoroisempaa työotetta, joka tekee ihmistyöstä merkityksellisempää ja vaikuttavampaa sen kaikille osapuolille. Menetelmä kiinnittää huomion aisteihin ja keholliseen läsnäoloon sekä hyödyntää tietoisesti ihmisen ruumiillisen jäljittelyn mekanismeja esim. asiakkaan ja terapeutin, potilaan ja lääkärin tai oppilaiden ja opettajan välisen tunneyhteyden ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksen rakentamiseen. Menetelmätaidot saanut ammattilainen saa työhönsä ”silmälasit”, katsomisen filosofian, joka on läsnä kaikissa kohtaamistilanteissa auttaen arvostavan vuorovaikutuksen syntymisessä silloinkin, kun auttajan ja autettavan välille sisältyy epäluottamusta, keskinäistä erimaailmaisuutta tai rakenteellisia valta-asetelmia. Menetelmä on kohtaamistyön moniammatillisen kentän arjen joustava väline kaikenlaisen ihmisten välisen dialogisuuden ja arvostavan vuorovaikutuksen parantamiseen. Se tuo konkreettisia välineitä traumaterapiaan, perhe- ja parisuhdetyöhön, vanhemmuuden tukemiseen tai psykologisesti turvallisen kouluyhteisön tai työpaikan rakentamiseen.
Voimauttavan valokuvan menetelmässä on paljon yhteistä arvopohjaa useiden muiden kohtaamistyön viitekehysten kanssa. Menetelmä kysymykseen miten? Se on konkreettinen ja elämyksellinen keino toteuttaa esimerkiksi traumasensitiivistä, systeemistä, yhteisövaikuttavaa, interpersoonallista, mentalisaatioperustaista tai positiiviseen pedagogiikkaan tai myönteiseen tunnistamiseen perustuvaa kohtaamistyötä.
Voimauttavan valokuvan menetelmän ammatillinen käyttö edellyttää täydennyskoulutusta. Menetelmä on rekisteröity tavaramerkki.
Teoria & filosofia
Menetelmän historia
L
Voimauttavan valokuvan menetelmän idea syntyi 1998 lastensuojelussa Miina Savolaisen havaittua, etteivät sanat ja verbaalinen kieli ole toimiva väline tavoittamaan kaltoinkohtelua kokeneiden lasten kokemusmaailmaa riittävän korjaavalla tavalla. Miina Savolaisen helsinkiläisen Hyvösen lastenkodin Sinisen osaston lasten ja nuorten kanssa toteutettama, kymmenvuotinen prosessi sisälsi jo alkumetreillään vaikuttavuutta, joka sai Savolaisen kokemaan, että hänen tulisi tutkia, miksi turvallinen katseyhteys toimi niin paljon paremmin dialogisen tunnesuhteen rakentamisessa lasten kanssa, kuin mikään hänen muu alalla kohtaamansa väline.
Maailman ihanin tyttö -nimisen projektin teoreettinen alkukehittely tapahtui osana Savolaisen taiteen maisterin päätötyötä (2005) Taideteollisen korkeakoulun (nykyinen Aalto-yliopisto) taidekasvatuksen osastolle. Yhteistyö 2000-luvun alussa STAKESIN hankkeissa Elämäkertaketju – Ilmaisutaidot lastensuojelussa syrjäytymisen ehkäisemiseksi (2001) sekä erityisesti YTY – Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen kehittäminen työyhteisöissä (2001-2004) antoivat Savolaiselle mahdollisuuden havainnoida menetelmän toimivuutta erilaisissa työyhteisöissä. Savolainen alkoi kouluttaa menetelmää kohtaamistyön moniammatillisille ammattilaisille 2000-luvun alkuvuosina ensin mm. Taideteollisen korkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksessa (myöhemmin IADE, Aalto Pro ja Aalto EE), Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen APO-opinnoissa, Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa sekä lukuisissa muissa täydennyskoulutuskeskuksissa ympäri maata. Nykyisin Menetelmän ammatillista perusteet -koulutusta antavat mm. lukuisat kesäyliopistot Suomessa. Koulutus on tarjolla säännöllisesti vaihdellen noin viidessätoista kaupungissa ympäri Suomea. Vuonna 2024 käynnistyi järjestyksessään seitsemäs menetelmän kolmivuotinen menetelmäohjaajaksi valmistava jatkoryhmä (erikoistumisopinnot).
Voimauttavan valokuvan menetelmä on sosiaalinen innovaatio, jonka toimivuus perustuu laajaan käyttökokemukseen. Suomessa, eikä tiettävästi muualla maailmassa ole toista hoidollisessa työssä käytössä olevaa soveltavan taiteen ja taidehyvinvoinnin menetelmää, joka perustuisi vastaavaan kokemuspohjaan ja pitkäaikaiseen koulutusrakenteeseen. Miina Savolainen onkin ollut taiteen ja hyvinvoinnin välialueen uranuurtaja Suomessa 1990-luvulta alkaen. Savolaisen kehittämistyö on hioutunut lähes kahdenkymmenen vuoden saatossa yhteistyössä noin kolmen tuhannen sosiaali-, terveydenhuolto- ja opetusalojen ammattilaisten kanssa, jotka ovat soveltaneet menetelmää omassa ammatillisessa kasvuprosessissaan, perheenjäsentensä kanssa, osana työyhteisöjensä kehittämistä sekä monin tavoin yhdessä asiakkaittensa, oppilaittensa, potilaittensa sekä näitten yhteisöjen ja verkostojen kanssa. Menetelmän painopiste onkin ajan saatossa siirtynyt valokuvan merkityksistä syvemmin katseeseen ja kehollisuuteen. Valokuva itsessään ei ole terapeuttinen väline, vaan menetelmä edellyttää eettisiä pelisääntöjä, joiden keskiössä on molemminpuolinen tunnesuhde sekä yksilön itsemäärittelyoikeus.
Miina Savolainen on palkittu voimauttavan valokuvan menetelmän kehittämistyöstään sekä Maailman ihanin tyttö -projektista mm. Vuoden nuori valokuvaaja -palkinnolla 2005, Lastenkulttuurin valtionpalkinnolla ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin kulttuuripalkinnolla 2006 sekä Helsingin yliopiston Kristiina-palkinnolla 2009.
Tutkimusta & linkkejä
L
L
Uutiset ja historia
L
L
