VOIMAUTTAVAN VALOKUVAN MENETELMÄ

VOIMAUTTAVA VALOKUVA

Voimauttavan valokuvan menetelmä perustuu valokuvien kykyyn tallentaa, tehdä näkyväksi ja jäsentää elämäntarinaa, identiteetin eri puolia ja rooleja, sekä perheen tai työyhteisön ihmissuhteita ja yhteistä historiaa. Valokuvaustilanne irrottaa hetken todellisuuden jatkumosta ja painottaa sen arvoa kuvassa oleville ihmisille. Voimauttava valokuva ei ole valokuvaterapiaa, vaan terapeuttinen taidekasvatusmenetelmä, jota kuka tahansa voi omakohtaisen tutustumisen jälkeen käyttää työssään tai muilla elämänsä osa-alueilla. Edellytyksenä on oman elämän valokuvien tutkiminen ja omakuvan kohtaaminen, ennen kuin alkaa kuvata toisen ihmisen kanssa. Juuri tasavertaisuuden kautta turvataan, ettei valokuvilla tule tehneeksi vääryyttä omille läheisille tai asiakkaille.
Voimauttavassa valokuvaprosessissa tutustutaan valokuvan teoreettiseen ja terapeuttiseen perustaan. Osanottajat tutkivat omaa elämäänsä jo olemassa olevien albumikuvien ja kurssilla tuotettujen valokuvien avulla ja soveltavat menetelmää työyhteisöön ja perheeseen itse kehittämissään valokuvaprojekteissa. Hoitavilla ja kasvattavilla aloilla prosessin päätepisteessä on asiakkaan auttaminen menetelmän keinoin. Valokuvaamisprosessi selkiyttää ihmiselle itselleen, mitkä asiat omassa elämässä ovat oleellisia. Se auttaa keskittymään voimavaroja tuoviin asioihin omassa arjessa. Koulutuksen sivutuotteena osallistujat oppivat taitaviksi valokuvaajiksi. Menetelmän annin syvällisyys työyhteisössä riippuu myös siitä, kuinka laajasti sitä sovelletaan.
Menetelmää on käytetty tavallisten perheiden lisäksi muunmuassa Stakesin YTY-projektissa työn ja perheen yhteensovittamisen näkökulmasta, työyhteisön hyvinvoinnin kehittämisessä, ammatillisena välineenä hoito- ja kasvatusaloilla sekä kasvattajien ammattiopinnoissa oman ammatillisen kasvun tukena. Menetelmä on rekisteröity tavaramerkki.

VOIMAUTUMINEN

Voimauttavan valokuvan perusajatus on voimautuminen (empowerment), ihmisestä itsestään lähtevä sisäisen voimantunteen kasvamisen prosessi, jota ei voi toinen ihminen tehdä toiselle. Siksi voimauttavan valokuvaamisen ehdoton edellytys on tasavertaisuuden lähtökohta, joka taataan juuri henkilökohtaisella kokemuksella ennen menetelmän soveltamista muihin ihmisiin. (Siitonen 1999, 59-63). Valokuvaaminen voi olla myös vallankäyttöä. (Tuori 2001).
Valokuvaprosessi aloitetaan aina omasta minästä. Liikkeelle lähdetään omasta elämänkaaresta, jonka jälkeen siirrytään oman identiteetin erilaisiin puoliin ja rooleihin, perhesuhteisiin ja lopulta työyhteisöön, ammattirooliin, työpaikan ihmissuhteisiin ja työtapoihin, sekä hoitavilla tai kasvattavilla aloilla myös asiakkaaseen. Eri elämänalueita työstetään limittäin. Oman elämäntarinan ja identiteetin löydöistä ammennetaan voimavaroja ja uuden määrittelyn tuomaa selkeyttä perheeseen ja ammatti-identiteettiin.
Oleellista on, että ihminen itse löytää punaisen langan, merkityksen asioille, joita haluaa valokuvan keinoin tehdä näkyväksi tai vahvistaa, siten myös valokuvaharjoitukset ovat tehtävänannoltaan väljiä ja ehdottavia, eivät tiukkaan rajattuja. Valokuvan kannalta itsemäärittely merkitsee sitä, että ihmisellä itsellään on valta ratkaista, mitkä valokuvat ovat hänelle todellisia palasia hänen persoonastaan tai elämäntarinastaan, mitkä kuvat taas kertovat kuvaajaan tai perhealbumin jäsentäjän toiveista, tai heijastavat ulkopuolelta, työelämästä, yhteiskunnasta ja omasta ihmissuhdehistoriasta tulevia odotuksia.
Valokuvaustilanteessa vuorovaikutuksen tasavertaisuutta opitaan rooleja vaihtamalla, jolloin tilanteen edellyttämää luottamuksen rakentamista pääsee kokemaan sekä kuvaajan, että kuvattavan kannalta. Voimauttavassa valokuvaamisessa ei ole kuvan kohdetta, vaan kuvan päähenkilö. On varsin tavallista, että paljon kuvaavat ihmiset eivät itse pidä kameran edessä olemisesta. Kokemus on kuitenkin tärkeä ja avartava, se auttaa löytämään riittävän herkkyyden kuvaajan roolissa toimimiseen. Menetelmää soveltavan ihmisen tuleekin ensin kohdata oma kuvansa ja kokeilla, miltä tuntuu antautua toisen ihmisen kuvaamaksi. Kameran taakse voi myös jättäytyä syrjään tai tai pysytellä tilanteen kontrolloijana ja taltioijana. Kuvaustilanteen edellyttämä tasavertaisuuden edellytys opettaa toisen ihmisen tarpeiden kuuntelemista verbaalisella ja non-verbaalisella tasolla myös kuvaamisen ulkopuolella. Siten voimauttavan valokuvan menetelmä on omiaan myös purkamaan hierarkiaa ja vallankäyttöä yhteisöissä, joissa menetelmää sovelletaan.
Voimautuminen on koettu hyväksi ja tarpeelliseksi lähestymistavaksi. Ihmisten arjessa jaksamiseen kohdistuu isoja ulkoa ja perheen sisältakin kohdistuvia paineita. Omat arvot saattavat olla ristiriidassa sen kanssa, mihin käytännössä joutuu panostamaan isoimman energiansa ja aikansa. Perheen ja lähiverkoston ihmissuhteiden vaalimiseen ei aina jää terpeeksi aikaa. Eri suunnista ulkopäin tulevat vaatimukset aiheuttavat väsymistä, arvoristiriitoja, suorituspaineita ja riittämättömyyden tunteita. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa ihminen kokee, ettei hänen persoonansa oleellisimmiksi kokemansa puolet saa juuri lainkaan tilaa.

VOIMAUTTAVAN VALOKUVAN OSA-ALUEET

Valokuvan voimauttavalla käytöllä on neljä keskeistä osa-aluetta: albumikuvat, valokuvaustilanteen vuorovaikutus, omakuva sekä arjen kuvaaminen. Vaikka kuvausprojektit antavat suuren sijan intuitiolle ja luovuudelle, on niissä aina mukana tavoitteellisuus: mitä haluan tehdä näkyväksi, todistaa itselleni tai muille, vaalia ja vahvistaa? Prosessissa annetaan kuitenkin mahdollisuus etsimiselle. On tärkeää valokuvata sitä teemaa, joka tuntuu tärkeältä, vaikka kuvaamista aloittaessa ei vielä voisi täysin sanoa, miksi näin on. Valokuvaaminen noudattaa siis luovan prosessin dynamiikkaa, jossa lopputulosta ei voi tietää etukäteen. Luovuus edellyttää epävarmuuden tilan ja epäonnistumisen mahdollisuuden sietämistä. Itse valokuvaaminen on juuri asian ymmärtämistä ja prosessointia. Valmiit valokuvat auttavat jälleen tarkastelemaan asiaa uudesta näkökulmasta, jolloin käsiteltävian teemojen syy- ja seuraussuhteet alkavat hahmottua arjen velvoitteiden ja tarpeiden monimuotoisuudesta, joka välillä voi näyttäytyä kaoottisenakin.