MAAILMAN IHANIN TYTTÖ –VALOKUVAPROJEKTI

”Merkitsi tosi paljon, että sai nähdä itsensä kauniina.
Lastenkodissa ei ole saanut sellaista isän ja äidin huomiota, jota olis tarvinnut.
Se on jättänyt vajeen. Ajattelin, että kuka tahansa voisi hylätä, muttei oma äiti.
Ja kuitenkin just niin kävi. Kun on kerran menettänyt niin paljon,
koittaa elää niin, ettei menetä toista kertaa. Elää säästöliekillä.
Kuvissa jokainen tyttö on tullut hyväksytyksi just sellaisena kun on,
oman elämänsä prinsessana. Jokaisella on oikeus ajatella itsestään silleen.”

Rakastettu Maailman ihanin tyttö on vuodesta 1998 alkaen jatkunut yhteisöllinen valokuvaprojekti, jonka valokuvaaja, taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on toteuttanut yhteistyössä kymmenen Hyvösen lastenkodissa kasvaneen nuoren naisen kanssa. Eri vuosina otetut valokuvat dokumentoivat nuorten kasvua. Valokuvien puhdas, eheä maailma rinnastuu tyttöjen elämäntarinan raskaisiin kokemuksiin, suruun omien vanhempien rakkauden ja hoivan menettämisestä sekä nuorten päivittäin kohtaamaan visuaaliseen kulttuuriin, jossa nuoret naiset esitetään yksipuolisesti muiden ihmisten halujen kohteina. Maailman ihanin tyttö -valokuvissa nuoret ovat opetelleet katsomaan itseään lempeämmin, korjaamaan itse häpäisevien katseiden jälkiä ja kantamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.

Valokuva herättää kehon ja mielen. Rakkaaksi tuleva omakuva herättää mielihyvää, sitä haluaa tankata silmillään, se sekoittuu mielikuviin ja muistikuviin itsestä.
On käänteentekevää saada nähdä itsensä ehjänä ja voimakkaana. Valokuva on tunnetasolla uskottava todiste omasta arvokkuudesta ja hyvyydestä, siitä, etten ole paha, ei-rakastamisen arvoinen tai syyllinen niihin asioihin, joita minulle on lapsena tehty. Valokuvan viesti yltää tasolle, jolle sanat eivät voi yltää. Omakuvan hyväksyminen on itsen hyväksymisen metafora. Jokaisella ihmisellä on oikeus kokea itsensä ainutlaatuiseksi, arvokkaaksi ja rakastetuksi, olla oman elämänsä päähenkilö.

Projekti pohjautuu valokuvan realistiseen perinteeseen ja haluun uskoa valokuvan todistusvoimaan. Valokuvan mahdollisuutta sekoittaa totta ja fiktiota käytetään sarjassa parantavalla tavalla hyväksi. Näin kuvista tulee äärimmäisiä dokumentteja, tunnetasolla tosia kuvia ihmisen sisäisestä identiteetistä. Ne eivät ole kuvia siitä, millaisten mielikuvien kautta lastenkotinuoret tai nuoret tytöt yleensä nähdään, vaan kuvia siitä, miten nuori itse haluaa tulla nähdyksi ja nähdä itsensä. Nuorille jopa tärkeämpää, kuin se, mitä he ovat itse saaneet vuosikymmenen kestäneen valokuvausprosessin aikana, on projektin yhteiskunnallinen sanoma: ihmiset ovat saaneet nähdä nuoret yksilöinä, oman tarinansa sankareina, ei vain lastensuojelulapsina. Projektissa lastensuojelutaustaiset nuoret on esitetty toisin kuin koskaan aiemmin.

Kokonaisuudessaan yli sadan valokuvan näyttelysarja kiertää kotimaassa ja ulkomailla. Tyypillisesti näyttely moninkertaistaa tavanomaiset kävijämäärät ja kerää poikkeuksellisen koskettuneen ja vuolaan yleisöpalautteen. Huostaanotettujen tyttöjen tarinaan tiivistyy jokaisen ihmisen elämään kuuluva hyväksynnän ja hylkäämisen perusdraama. Tunnistettavuudessaan se herättää ihmiset pohtimaan valokuvan mahdollisuutta vaikuttaa yhteiskunnallisella ja henkilökohtaisella tasolla. Projekti, Miina Savolainen ja voimauttavan valokuvan menetelmä on palkittu Lastenkulttuurin valtionpalkinnolla 2006, Vuoden nuori valokuvaaja -palkinnolla sekä Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin kulttuuripalkinnolla 2005.

Voimauttavan valokuvan menetelmää sovelletaan muun muassa pedagogisessa ja terapeuttisessa työssä sekä työyhteisöjen kehittämisessä. Projektin ohella Miina Savolainen on kehittänyt voimauttavan valokuvan menetelmän, jolla valokuvaa voidaan käyttää empowerment-prosessin käynnistäjänä kasvatus-, hoito- ja terapeuttisen työn aloilla ja työyhteisön kehittämisessä.