AIEMMAT NÄYTTELYT

SARAJEVO WINTER -TAIDEFESTIVAALIT

Maailman ihanin tyttö -näyttelysarja vieraili maaliskuussa 2007 XXIII International Sarajevo Winter Festival -taidetapahtumassa Bosnia ja Herzegovinassa. IPC Galleriassa (International Peace Center) esillä ollut näyttely oli Galleria Krista Mikkolan tuottama. Näyttelyn avasi 13.3. 2007 International Peace Center Sarajevon johtaja Ibrahim Spahic, joka tunnetaan erityisesti roolistaan Balkanin rauhanprosessin edistämisessä.

Sarajevon taidefestivaalin järjestivät kahdennenkymmenennenkolmannen kerran International Peace Center Sarajevo, International Societies for Performing Arts (ISPA), European Festival Association (EFA) sekä Association of the Biennial of Young Artist of Europe and Mediterranean (BJCEM). Rauhan ja luovuuden symboliksi jo sota-aikana syntynyt festivaali on kerännyt historiansa aikana lähes kolme miljoonaa kävijää ja yli 23 000 taiteilijaa. UNESCO, Euroopan komissio, Bosian ja Herzegovinan ministerineuvosto sekä Sarajevon maakunta ja kaupunki tukevat festivaalia. IPC Galleria tunnetaan tavallisten näyttelyhankkeiden lisäksi myös  lasten sotatraumoja korjanneista taideprojekteistaan. Maailman ihanin tyttö -sarjan sanoma taiteen parantavasta ja ihmisten yhteiskunnallista osallisuutta tuottavasta voimasta osoittautui erityisen lohduttavaksi ja rakentavaksi juuri sodasta toipuvalla Balkanilla.

XXIII International Sarajevo Winter 2007 -taidefestivaalit

IPC Gallerian projekteja

POHJANMAAN VALOKUVAKESKUS

Pohjanmaan Valokuvakeskuksessa nähtiin 25.10.–24.11.2006 viidenkymmenen valokuvan kokonaisuus Maailman ihanin tyttö –sarjasta. Näyttely veti Vanhan Paukun Kulttuurikeskukseen, Lapuan vanhan patruunatehtaan hienoon kulttuurimiljööseen 2600 kävijää.

Pohjanmaan Valokuvakeskus

MAAILMAN IHANIN TYTTÖ LASTEN JA NUORTEN KULTTUURIKESKUS ARXISSA TEKI KÄVIJÄENNÄTYKSEN

Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttely Lasten ja nuorten taidekeskus Arxissa 22.4.–16.7.2006, Hämeenlinnassa muodostui Arxin historian suosituimmaksi näyttelyksi keräten lähes 3000 kävijää ja paljon innostunutta palautetta. Näyttelyn ohessa olleet luentosarjat ja taidekasvatustyöpajat olivat kysyttyjä.

Lasten ja nuorten taidekeskus Arx

NAPOLIN NUORTEN TAITEILIJOIDEN BIENNAALI

Maailman ihanin tyttö edusti Helsinkiä Euroopan ja Välimeren nuorten taiteilijoiden kahdennessatoista biennaalissa, Napolissa 1.–28.9.2005. Napolissa St.Elmon linnassa oli esillä kymmenen työn sarja Galleria Krista Mikkolan ja Helsingin kaupungin Kulttuuriasiainkeskuksen tuottamana.

Euroopan ja Välimeren Nuorten Taiteilijoiden Biennaali Bjcem on suurin EU - rahoitteinen nuorten kulttuuritapahtuma, johon osallistuu yli seitsemän ja puolisataa taiteilijaa Välimeren ympärysalueilta ja Euroopasta. Maailman ihanin tyttö herätti paljon kiinnostusta sekä näyttely-yleisössä että mediassa. Yleisöpalautteissa sarjan koettiin olevan selvä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tuote. Missään muualla ei uskottu syntyvän taidetta, jolla voisi olla yhtä vahva sosiaalinen omatunto.

Galleria Krista Mikkola
Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus

VUODEN NUORI VALOKUVAAJA 2005 FINALISTINÄYTTELY

Vuoden nuori valokuvaaja 2005 kilpailun finalistit esittäytyivät Galleria Uusitalossa 9.6.-3.7.2005. Näyttelyssä esittäytyivät nuoret valokuvaajat: Elina Julin, Ari Kakkinen, Minna Kurjenluoma, Ida Pimenoff, Anni Leppälä, Laura Tättilä, Juho Kuva sekä Heidi Risto. Miina Savolainen palkittiin Maailman ihanin tyttö -projektista, josta Galleria Uusitalossa oli esillä kymmenen työn sarja.

MAAILMAN IHANIN TYTTÖ JYVÄSKYLÄN TAIDEMUSEON SUOJAN YLEISÖMAGNEETTINA

Maailman ihanin tyttö –valokuvanäyttely keräsi Jyväskylän taidemuseossa 5 400 katsojaa 4.2.-3.4.2005. Vain Kaj Stenvallin ankat museon avajaisnäyttelyssä oli aiemmin yltänyt 6 000 kävijään. Yleisölemmikiksi noussut näyttely puhutteli erityisesti myös uusia kävijäryhmiä: nuoria ja perheitä. Tyypillisesti vierailijat viettivät näyttelyssä useita tunteja ja saapuivat tilaan yhä uudestaan.

Kokonaistaideteokseksi rakennetusta näyttelytilasta ja ripustuksesta nautittiin. Nuorten tyttöjen henkilökuvat nousivat yleiselle tasolle, pistivät pohtimaan omaa elämää ja yhteiskunnallista todellisuuttta. Näyttelyn oheen rakennettu monitaiteinen toiminta muunmuassa voimauttavan valokuvan työpajoineen oli Jyväskylän taidemuseon museopedagogisesti painottuneen näyttelytoiminnan läpimurto. Yleisö otti omakseen näyttelyn tarjoamat vuorovaikutteiset mahdollisuudet.

Maailman ihanin tyttö näyttelykokonaisuus sisälsi Jyväskylässä paljon uusia töitä. Uutuutena näyttelyssä nähtiin myös arkisia valokuvia Maailman ihanin tyttö –prosessin varrelta lastenkodin pihapiiristä, kuvausretkiltä, yhdessä jaetusta elämästä. Kasvamisen teemoja sisälsi myös näyttelyä taustoittanut dokumenttielokuva Maailman ihanin tyttö (Yle 2004).

Kiinnostavan vertailukohdan näyttelylle tarjosi samaan aikaan Jyväskylän taidemuseon Holvissa esillä oleva Aimo Hyvärisen valokuvateos Miehen eroprosessi, jossa mies on myös kääntänyt oman katseensa sisäänpäin. Harmonia-tilassa nähtiin puolestaan Hanna-Kaisa Hämäläisen Tähdistö, valokuvasarja nuorista tytöistä ja heidän tavastaan asettua entuudestaan tuntemattoman valokuvaajan eteen kuvattavaksi. Yhdessä nämä kolme näyttelyä tarjosivat hienon näkökulman sukupuoleen, katseeseen ja kulttuurin visuaalisten järjestysten voimaan ihmisten mahdollisuuksissa rakentaa omaa identiteettiä.

BARCELONA JA EUROCULT21 -TAPAHTUMA

Maailman ihanin tyttö edusti Helsinkiä Barcelonassa 17.-18.3.2005 EuroCult21 -projektin päätöstapahtumassa. Kaksivuotinen EuroCult21 keräsi tietoa eurooppalaisten kaupunkien onnistuneista kulttuuriprojekteista.

Eurocult

ANNANTALON ENSINÄYTTELYN JÄLKIMAININGIT

Maailman ihanin tyttö –projektin ensimmäinen suuri huipennus oli Annantalon taidekeskuksen näyttely marraskuussa 2003. Yhteistyönäyttely Annantalon kanssa sisälsi useita tapahtumia ja koulutusta, joissa yleisöllä oli mahdollisuus päästä tutustua voimauttavan valokuvan menetelmään. Myös ihanat tytöt itse olivat kahdessa yleisötapahtumassa kertomassa valokuvaprosessin merkityksestä heille.

Valokuvanäyttely tapahtumineen oli taidekeskuksellekin poikkeuksellisen iso menestys. Tarkkaa kävijämäärää ei tiedetä, mutta reilussa kolmessa viikossa vieraskirjoihin jätti nimensä 2645 ihmistä! Näyttely herätti ihmisissä sanottavaa ennennäkemättömällä tavalla. Vieraskirjat pursuavat huudahduksia, innostuneita ja liikuttuneita kommentteja. Soraääniä ei juurikaan kuultu, sen sijaan palautteissa toistui muutamia selviä teemoja, jotka olivat erityisesti koskettaneet näyttelyn kävijöitä.

Kuvien takana oleva pitkä prosessi ja tyttöjen kasvamisen näkyminen valokuvissa puhutteli ja teki kuviin syvyyttä. Kuvista välittyvä läheisyyden tunne ja aukiolo pysäyttivät kävijät. Palautteissa ylistetään tyttöjen katseen voimaa, kerrotaan, että ollan tultu pysäytetyiksi, kosketuiksi, että kyyneleet pyrkivät silmiin. Tyttöjen persooniin ja tarinoihin eläydyttiin voimakkaasti. Tytöt tuntuivat yleisöstä todellisilta ihmisiltä omine tarinoineen. Ihmiset halusivat toivottaa heille kaikkea hyvää!

Kuvien sadunhohtoisuus toimi marraskuun harmaudessa ja erityisesti vasten lastenkodissa kasvaneiden nuorten naisten elämäntarinaa. Hyvän ja kauniin esiin nostaminen kovan todellisuuden rinnalla kosketti syvästi ihmisiä. Tyttöjen omat ajatukset valokuvan voimasta ja hyväksyvän katseen kaipuusta koettiin erityisen kiinnostavina.

Jokaisella on oikeus olla erityinen -ajatus koettiin tärkeäksi ja yleiseksi teemaksi. Median täydellisten ihmiskuvien tunnistettiin tuovan ihmisille häpeäntunteita ja vaikeutta hyväksyä itseä. Maailman ihanimpien tyttöjen erilaisuus, se että he kaikki ovat kuvissa epätäydellisen täydellisiä oman tarinansa sankarittaria, koettiin ihastuttavaksi ja tärkeäksi. Pojille toivottiin myös omaa projektia. Moni yleisön joukosta katsoi, että jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus saada itsestään tällaisia valokuvia.

Näyttelyn valokuvat olivat palautteiden mukaan kauniita ja selvästikin helposti lähestyttäviä. Kuvia uskallettiin pohtia ja tulkita. Näyttelyvieraat halusivat näyttää kuvista omat suosikkinsa ja innostuivat usein pohtimaan sitä, millaisia kuvia he haluaisivat itsestään. Kuvien vahvan sisällön lisäksi maisemista, värimaailmoista, valotunnelmista ja sommitteluista pidettiin. Kommenteissa toistui ajatus: "tämä on todellista taidetta". Voisiko olla, että ajan valokuvataiteen ja nykytaiteen varsin tyypillinen teoreettisuus tuntuu suuresta yleisöstä vieraannuttavalta? Kaipuu vanhanaikaiseen kauneuden kokemiseen ja tunteita herättävään, elämykselliseen taidekokemukseen lienee olemassa.

Useimmilla ihmisillä on omakohtainen kokemus valokuvien tunnevoimasta omassa elämässään. Kuvien todistusarvo, niiden mahdollisuus tehdä näkymätön näkyväksi, omaksuttiin helposti. Projektin perusidea on erittäin simppeli. Tämä herätti paljon kiinnostusta voimauttavan valokuvan menetelmää kohtaan. Palautteissa ja yhteydenotoissa pohdittiin mahdollisuuksia soveltaa ideaa omaan elämään, oman perheen ihmissuhteisiin ja omaan työyhteisöön.

Annantalon taidekeskus