AIEMMAT NÄYTTELYT

MAAILMAN IHANIN TYTTÖ -PÄÄTTYI TURUN WÄINÖ AALTOSEN MUSEOSSA

Maailman ihanin tyttö -näyttelysarja nähtiin Turun Wäinö Aaltosen museossa 18.4.2008 – 22.6.2008. Suosittu näyttely keräsi 6 300 katsojaa. Voimauttavan valokuvan taidenäyttelyt, Maailman ihanin tyttö sekä ISÄ – Voimauttavia valokuvia ovat keränneet kotimaassa yhteensä yli 40 000 katsojaa.

Wäinö Aaltosen museon näyttelyssä oli esillä yhdeksänkymmentä teosta sadan neljänkymenen valokuvan sarjasta. Suuri osa Wäinö Aaltosen museon näyttelyssä 2008 esillä olleista kuvista ei ole aiemmin ollut esillä kotimaassa.

TURUN SANOMIEN KULTTUURITOIMITUS
KOKOSI VUODEN 2008 KOLAHDUKSET:

"Maailman ihanin tyttö -näyttely kertoi kymmenen lastenkodissa
asuneen tytön tarinan vahvoin valokuvin. Löytyisipä netin
yksinäisille pojille oma miinasavolaisensa."

Näyttely liittyi Turussa samaan aikaan tapahtuvaan kansainväliseen valokuvaterapiakonferenssiin The International Conference On Phototherapy And Therapeutic Photography 12.-18.06.2008.

Wäinö Aaltosen museon sivuille

ISÄ - VOIMAUTTAVIA VALOKUVIA -NÄYTTELY KERÄSI HELSINGIN JUGENDSALIIN 18 000 KÄVIJÄÄ

ISÄ – voimauttavia valokuvia -näyttely nähtiin ensimmäisen kerran Helsingin  Jugendsalissa 17.10.2007–13.1.2008. Näyttelyn avasi kulttuuriministeri Stefan Wallin. Yleisösuosikiksi noussut näyttely keräsi 18 000 katsojaa ja poikkeuksellisen määrän koskettunutta yleisöpalautetta. Helsingin jälkeen näyttely oli esillä Nurmeksen Galleria Tykossa 28.1.–2.3.2008.

Otteita ISÄ -näyttelyn vieraskirjasta 2008:

”Tämän syksyn yksi tärkeimmistä näyttelyistä. Aito ja vaikuttava.”

”Joulukiireessä sana voimauttava pysähdytti: Otin itselleni hetken aikaa ... ja voimaa tuli. Haluaisin antaa nämä näkökulmat ja hienot työt kaikille joululahjaksi, isille, niiden vaimoille ja lapsille.”

”Jokaisesta kuvasarjasta löysin jotain niin tuttua, niin koskettavaa. Jos ei omakohtaista, niin läheltä nähtyä, elettyä. Aikoihin en ole kokenut näin antoisaa näyttelyä.”

”Poikkesin Jugend-saliin ovesta sisään ja tuntui kuin olisin astunut lapsuuteeni tai kohdannut isäni. Näyttely varmasti auttaa minua tutustumaan isääni.”

”Omaa esikoista odottaessa, hatarasti vanhemmuutta tunnustellen. Näyttelyä oli rohkaisevaa katsoa. Isyydestä ja vanhemmuudesta kuvastui positiivisuus, vaikka kaikilla puutteita onkin. Kiitos!”

”Isyys, isät ovat kehittyneet upeasti elämäni 85 vuoden aikana.”

”Voimauttava kuvaaminen voisi kuulua ”kansalaiskasvatukseen”, josta jokainen voisi ammentaa itsetuntemusta, iloa ja ymmärrystä.”

Isyysaiheinen luentosarja Jugensalin ISÄ -näyttelyssä

Isyysaiheisessa yleisöluentosarjassa kiinnostavat luennoitsijat kertovat isyyden muutoksesta, miehen rooleista, isän ja lapsen vuorovaikutuksesta sekä isyyden ja parisuhteen vaikutuksesta toisiinsa. Sarja koostuu neljästä teemaillasta. Luennot on järjestetty yhteistyössä Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Tasa-arvoasian neuvottelukunnan kanssa. Vapaa pääsy.

1. Sosiaalinen ja psykologinen isyys
Keskiviikkona 7.11.2007 klo 17-19
Miten isällisyyttä ja isyyttä voi toteuttaa lapsen kanssa, joka ei ole biologisesti oma? Miten rakentuu ei-biologisen isän ja lapsen suhde? Voiko hyvä sosiaalinen isä korjata haavoittunutta suhdetta lapsen ja biologisen isän välillä? Miten isän kaipuu seuraa lasta, joka ei tunne isäänsä tai on menettänyt hänet? Taiteilija ja sijaisisä Markku Böök kertoo tänä vuonna valmistuneiden maalaustensa kautta oman tarinanasa sijoitetun tyttärensä isäksi kasvamisesta.
Markku Böök

2. Isän ja lapsen vuorovaikutus
Torstaina, 15.11.2007, klo 17-19.30

Isä merkitys lapsen elämänkaaressa
Isän ja lapsen vuorovaikutus rakentuu molempien ainutlaatuisen persoonan kohtaamisesta. Millaista isyyttä eri temperamenttiset ja eri ikäiset lapset tarvitsevat? Miten isä varustaa lasta elämää varten? Psykoterapeutti Jukka Mäkelä pohtii, millaisia jälkiä isä jättää lapsensa elämänkaareen.
Jukka Mäkelä

Isyys miehen kasvuprosessina
Millaisen kasvumahdollisuuden vanhemmaksi tulo tarjoaa miehelle, mitä mies itse saa isyydestään? Onko mies vajaa ilman lasta? Kaipaako mies isäksi? Miten mies voi rakentaa omaa kykyään hoivan ja turvan antamiseen? Miten eri ikäinen ja eri temperamenttinen lapsi muovaa isää? Perheterapeutti, Vuoden isä 2006, Hannu Säävälä pohtii isyyden merkitystä miehen elämän kasvuhaasteena.
Hannu Säävälä

3.Miehen roolit ja isyyden rakentaminen
Tiistaina 20.11.2007,  klo 17-19.30

Isien sukupolviketju – isyyden mallit sotien jälkeisessä Suomessa
Millaista isänäolemisen mallia isät siirtävät pojilleen? Miten sodan rampauttamien isien pojat ovat muuttaneet isyyden suuntaa? Millaisia kohtaamisia syntyy tämän päivän nuorten isien ja heidän omien isiensä välillä? Mihin isyys on menossa? Psykologi Merja Korhonen ja kolumnisti Riku Siivonen käyvät dialogia isien sukupolviketjusta.
Merja Korhonen & Riku Siivonen

Miehen roolit ja isyys
Tarvitseeko mies isyytensä rakentamiseen roolimalleja? Millaisia kulttuurisia odotuksia isyyteen ja mieheyteen kohdistuu eri ikäluokkiin kuuluvien miesten maailmassa? Sosiologi, miestutkija Arto Tiihonen pohtii, onko hyvän isyyden esteenä vielä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia asenteita.
Arto Tiihonen

4. Isyys ja parisuhde
Keskiviikkona 28.11.2007, klo 17-19

Parisuhde, uusi isyys ja jaettu vanhemmuus
Mitä hyötyä jaetusta vanhemmuudesta on parisuhteelle? Miten parisuhde vaikuttaa isyyteen? Mitä tarvitaan, jotta isää ei enää nähtäisi yhteiskunnassa ja perheissä  äidin assistenttivanhempana? Miten vanhemmista rakentuu hyvä tiimi? Miten puolisot voivat tukea toistensa vanhemmuutta? Isyystutkija Jouko Huttunen käy dialogia miesten ja naisten odotusten ja kokemusten kohtaamisesta sekä jaetun vanhemmuuden vaikutuksesta parisuhteeseen ja perheeseen.
Jouko Huttunen

Isyys sateenkaariperheessä
Miten vanhemmuus rakentuu kolmi- tai neliapilaperheessä? Millainen on sateenkaariperheen isän asema ja merkitys lapsen elämässä. Tutkija Juha-Heikki Tihinen pohtii, miten isyyskäsityksen muutos on vaikuttanut ei-heteromiesten mahdollisuuksiin olla isiä.
Juha-Heikki Tihinen

Illan keskustelun yhteenvedosta vastaa isyysasiantuntija Kari Ilmonen Sosiaali- ja terveysministeriöstä.

MAAILMAN IHANIN TYTTÖ SARAJEVO WINTER -TAIDEFESTIVAALEILLA

Maailman ihanin tyttö -näyttelysarja vieraili maaliskuussa 2007 XXIII International Sarajevo Winter Festival -taidetapahtumassa Bosnia ja Herzegovinassa. IPC Galleriassa (International Peace Center) esillä ollut näyttely oli Galleria Krista Mikkolan tuottama. Näyttelyn avasi 13.3. 2007 International Peace Center Sarajevon johtaja Ibrahim Spahic, joka tunnetaan erityisesti roolistaan Balkanin rauhanprosessin edistämisessä.

Sarajevon taidefestivaalin järjestivät kahdennenkymmenennenkolmannen kerran International Peace Center Sarajevo, International Societies for Performing Arts (ISPA), European Festival Association (EFA) sekä Association of the Biennial of Young Artist of Europe and Mediterranean (BJCEM). Rauhan ja luovuuden symboliksi jo sota-aikana syntynyt festivaali on kerännyt historiansa aikana lähes kolme miljoonaa kävijää ja yli 23 000 taiteilijaa. UNESCO, Euroopan komissio, Bosian ja Herzegovinan ministerineuvosto sekä Sarajevon maakunta ja kaupunki tukevat festivaalia. IPC Galleria tunnetaan tavallisten näyttelyhankkeiden lisäksi myös  lasten sotatraumoja korjanneista taideprojekteistaan. Maailman ihanin tyttö -sarjan sanoma taiteen parantavasta ja ihmisten yhteiskunnallista osallisuutta tuottavasta voimasta osoittautui erityisen lohduttavaksi ja rakentavaksi juuri sodasta toipuvalla Balkanilla.

XXIII International Sarajevo Winter 2007 -taidefestivaalit

IPC Gallerian projekteja

MAAILMAN IHANIN TYTTÖ POHJANMAAN VALOKUVAKESKUKSESSA

Pohjanmaan Valokuvakeskuksessa nähtiin 25.10.–24.11.2006 viidenkymmenen valokuvan kokonaisuus Maailman ihanin tyttö –sarjasta. Näyttely veti Vanhan Paukun Kulttuurikeskukseen, Lapuan vanhan patruunatehtaan hienoon kulttuurimiljööseen 2600 kävijää.

Pohjanmaan Valokuvakeskus

MAAILMAN IHANIN TYTTÖ LASTEN JA NUORTEN KULTTUURIKESKUS ARXISSA TEKI KÄVIJÄENNÄTYKSEN

Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttely Lasten ja nuorten taidekeskus Arxissa 22.4.–16.7.2006, Hämeenlinnassa muodostui Arxin historian suosituimmaksi näyttelyksi keräten lähes 3000 kävijää ja paljon innostunutta palautetta. Näyttelyn ohessa olleet luentosarjat ja taidekasvatustyöpajat olivat kysyttyjä.

Lasten ja nuorten taidekeskus Arx

MAAILMAN IHANIN TYTTÖ NAPOLIN NUORTEN TAITEILIJOIDEN BIENNAALISSA

Maailman ihanin tyttö edusti Helsinkiä Euroopan ja Välimeren nuorten taiteilijoiden kahdennessatoista biennaalissa, Napolissa 1.–28.9.2005. Napolissa St.Elmon linnassa oli esillä kymmenen työn sarja Galleria Krista Mikkolan ja Helsingin kaupungin Kulttuuriasiainkeskuksen tuottamana.

Euroopan ja Välimeren Nuorten Taiteilijoiden Biennaali Bjcem on suurin EU - rahoitteinen nuorten kulttuuritapahtuma, johon osallistuu yli seitsemän ja puolisataa taiteilijaa Välimeren ympärysalueilta ja Euroopasta. Maailman ihanin tyttö herätti paljon kiinnostusta sekä näyttely-yleisössä että mediassa. Yleisöpalautteissa sarjan koettiin olevan selvä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tuote. Missään muualla ei uskottu syntyvän taidetta, jolla voisi olla yhtä vahva sosiaalinen omatunto.

Galleria Krista Mikkola
Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus

VUODEN NUORI VALOKUVAAJA 2005 FINALISTINÄYTTELY

Vuoden nuori valokuvaaja 2005 kilpailun finalistit esittäytyivät Galleria Uusitalossa 9.6.-3.7.2005. Näyttelyssä esittäytyivät nuoret valokuvaajat: Elina Julin, Ari Kakkinen, Minna Kurjenluoma, Ida Pimenoff, Anni Leppälä, Laura Tättilä, Juho Kuva sekä Heidi Risto. Miina Savolainen palkittiin Maailman ihanin tyttö -projektista, josta Galleria Uusitalossa oli esillä kymmenen työn sarja.

MAAILMAN IHANIN TYTTÖ JYVÄSKYLÄN TAIDEMUSEON SUOJAN YLEISÖMAGNEETTINA

Maailman ihanin tyttö –valokuvanäyttely keräsi Jyväskylän taidemuseossa 5 400 katsojaa 4.2.-3.4.2005. Vain Kaj Stenvallin ankat museon avajaisnäyttelyssä oli aiemmin yltänyt 6 000 kävijään. Yleisölemmikiksi noussut näyttely puhutteli erityisesti myös uusia kävijäryhmiä: nuoria ja perheitä. Tyypillisesti vierailijat viettivät näyttelyssä useita tunteja ja saapuivat tilaan yhä uudestaan.

Kokonaistaideteokseksi rakennetusta näyttelytilasta ja ripustuksesta nautittiin. Nuorten tyttöjen henkilökuvat nousivat yleiselle tasolle, pistivät pohtimaan omaa elämää ja yhteiskunnallista todellisuuttta. Näyttelyn oheen rakennettu monitaiteinen toiminta muunmuassa voimauttavan valokuvan työpajoineen oli Jyväskylän taidemuseon museopedagogisesti painottuneen näyttelytoiminnan läpimurto. Yleisö otti omakseen näyttelyn tarjoamat vuorovaikutteiset mahdollisuudet.

Maailman ihanin tyttö näyttelykokonaisuus sisälsi Jyväskylässä paljon uusia töitä. Uutuutena näyttelyssä nähtiin myös arkisia valokuvia Maailman ihanin tyttö –prosessin varrelta lastenkodin pihapiiristä, kuvausretkiltä, yhdessä jaetusta elämästä. Kasvamisen teemoja sisälsi myös näyttelyä taustoittanut dokumenttielokuva Maailman ihanin tyttö (Yle 2004).

Kiinnostavan vertailukohdan näyttelylle tarjosi samaan aikaan Jyväskylän taidemuseon Holvissa esillä oleva Aimo Hyvärisen valokuvateos Miehen eroprosessi, jossa mies on myös kääntänyt oman katseensa sisäänpäin. Harmonia-tilassa nähtiin puolestaan Hanna-Kaisa Hämäläisen Tähdistö, valokuvasarja nuorista tytöistä ja heidän tavastaan asettua entuudestaan tuntemattoman valokuvaajan eteen kuvattavaksi. Yhdessä nämä kolme näyttelyä tarjosivat hienon näkökulman sukupuoleen, katseeseen ja kulttuurin visuaalisten järjestysten voimaan ihmisten mahdollisuuksissa rakentaa omaa identiteettiä.

BARCELONA JA EUROCULT21 -TAPAHTUMA

Maailman ihanin tyttö edusti Helsinkiä Barcelonassa 17.-18.3.2005 EuroCult21 -projektin päätöstapahtumassa. Kaksivuotinen EuroCult21 keräsi tietoa eurooppalaisten kaupunkien onnistuneista kulttuuriprojekteista.

Eurocult

ANNANTALON ENSINÄYTTELYN JÄLKIMAININGIT

Maailman ihanin tyttö –projektin ensimmäinen suuri huipennus oli Annantalon taidekeskuksen näyttely marraskuussa 2003. Yhteistyönäyttely Annantalon kanssa sisälsi useita tapahtumia ja koulutusta, joissa yleisöllä oli mahdollisuus päästä tutustua voimauttavan valokuvan menetelmään. Myös ihanat tytöt itse olivat kahdessa yleisötapahtumassa kertomassa valokuvaprosessin merkityksestä heille.

Valokuvanäyttely tapahtumineen oli taidekeskuksellekin poikkeuksellisen iso menestys. Tarkkaa kävijämäärää ei tiedetä, mutta reilussa kolmessa viikossa vieraskirjoihin jätti nimensä 2645 ihmistä! Näyttely herätti ihmisissä sanottavaa ennennäkemättömällä tavalla. Vieraskirjat pursuavat huudahduksia, innostuneita ja liikuttuneita kommentteja. Soraääniä ei juurikaan kuultu, sen sijaan palautteissa toistui muutamia selviä teemoja, jotka olivat erityisesti koskettaneet näyttelyn kävijöitä.

Kuvien takana oleva pitkä prosessi ja tyttöjen kasvamisen näkyminen valokuvissa puhutteli ja teki kuviin syvyyttä. Kuvista välittyvä läheisyyden tunne ja aukiolo pysäyttivät kävijät. Palautteissa ylistetään tyttöjen katseen voimaa, kerrotaan, että ollan tultu pysäytetyiksi, kosketuiksi, että kyyneleet pyrkivät silmiin. Tyttöjen persooniin ja tarinoihin eläydyttiin voimakkaasti. Tytöt tuntuivat yleisöstä todellisilta ihmisiltä omine tarinoineen. Ihmiset halusivat toivottaa heille kaikkea hyvää!

Kuvien sadunhohtoisuus toimi marraskuun harmaudessa ja erityisesti vasten lastenkodissa kasvaneiden nuorten naisten elämäntarinaa. Hyvän ja kauniin esiin nostaminen kovan todellisuuden rinnalla kosketti syvästi ihmisiä. Tyttöjen omat ajatukset valokuvan voimasta ja hyväksyvän katseen kaipuusta koettiin erityisen kiinnostavina.

Jokaisella on oikeus olla erityinen -ajatus koettiin tärkeäksi ja yleiseksi teemaksi. Median täydellisten ihmiskuvien tunnistettiin tuovan ihmisille häpeäntunteita ja vaikeutta hyväksyä itseä. Maailman ihanimpien tyttöjen erilaisuus, se että he kaikki ovat kuvissa epätäydellisen täydellisiä oman tarinansa sankarittaria, koettiin ihastuttavaksi ja tärkeäksi. Pojille toivottiin myös omaa projektia. Moni yleisön joukosta katsoi, että jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus saada itsestään tällaisia valokuvia.

Näyttelyn valokuvat olivat palautteiden mukaan kauniita ja selvästikin helposti lähestyttäviä. Kuvia uskallettiin pohtia ja tulkita. Näyttelyvieraat halusivat näyttää kuvista omat suosikkinsa ja innostuivat usein pohtimaan sitä, millaisia kuvia he haluaisivat itsestään. Kuvien vahvan sisällön lisäksi maisemista, värimaailmoista, valotunnelmista ja sommitteluista pidettiin. Kommenteissa toistui ajatus: "tämä on todellista taidetta". Voisiko olla, että ajan valokuvataiteen ja nykytaiteen varsin tyypillinen teoreettisuus tuntuu suuresta yleisöstä vieraannuttavalta? Kaipuu vanhanaikaiseen kauneuden kokemiseen ja tunteita herättävään, elämykselliseen taidekokemukseen lienee olemassa.

Useimmilla ihmisillä on omakohtainen kokemus valokuvien tunnevoimasta omassa elämässään. Kuvien todistusarvo, niiden mahdollisuus tehdä näkymätön näkyväksi, omaksuttiin helposti. Projektin perusidea on erittäin simppeli. Tämä herätti paljon kiinnostusta voimauttavan valokuvan menetelmää kohtaan. Palautteissa ja yhteydenotoissa pohdittiin mahdollisuuksia soveltaa ideaa omaan elämään, oman perheen ihmissuhteisiin ja omaan työyhteisöön.

Annantalon taidekeskus